Fanjukarsin historia

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi asui Fanjunkarsin torpassa Charlotta Lönnqvistin luona vuosina 1864-1871. Mamselli Charlotta antoi Kivelle kodin ja työrauhan. Siuntioon Kivi tutustui jo asuessaan veljensä luona Purnuksessa vuosina 1857-58.
Fanjunkarsissa Aleksis Kivi viettikin suurimman osan tuotteliaista miehuusiän kirjailijavuosistaan ja kirjoitti siellä koko tuotantonsa pääosan, mm. Seitsemän veljestä kolmeen kertaan.

Syksyllä 1863 Aleksis Kivi muutti Fanjunkarsin sotilastorppaan, jota emännöi neiti Charlotta Lönnqvist (1815-1891). Charlotan isä Jonas Lönnqvist oli ollut Suomen sodassa Uudenmaan rakuunarykmentin lipunkantajana (fanjunkare) ja tästä sai Sjundbyn kartanon maalla oleva sotilastorppakin nimensä.

Torpan maakirjanimi oli Bruses. Rakennusta oli vuosien mittaan laajennettu niin, että siinä oli sali, kaksi kamaria, joista puutarhan puoleisessa asui Kivi, keittiö ja kaksi eteistä. Charlotalla oli Blesa -niminen hevonen, lehmiä, vasikoita, lampaita ja siipikarjaa. Pelto antoi viljaa, puutarha hedelmiä. Tässä torpassa Aleksis Kivi kirjoitti pääosan tuotantoaan mm. romaaninsa Seitsemän veljestä sekä lukuisia näytelmiä ja runoja.

Fanjunkarsin torpan kohdalla oli vuosia vain muistolaatta.

Fanjunkarsin torppa jäi Neuvostoliitolle vuokratun Porkkalan alueen sisäpuolelle. Neiti Maria Le Bell Myransin kartanosta laittoi ennen venäläisten tuloa syyskuun lopulla 1944 torpan oveen venäjänkielisen vetoomuksen, missä todettiin kirjailija Aleksis Kiven asuneen torpassa ja toivottiin että rakennusta kohdeltaisiin hyvin. Joko tästä syystä tai siitä huolimatta venäläiset purkivat torpan kivijalkaa myöten. Aleksis Kiven Seuran edustajille venäläiset sanoivat purkamisen syynä olleen sen, että torppa oli näköesteenä rajavyöhykkeellä. Lukuisia Siuntion hirsirakennuksia purettiin myös kuivien polttopuiden saamiseksi venäläisten kasarmeihin. Fanjunkarsin torpan paikalla on Charlotta Lönnqvistin ja Aleksis Kiven muistolaatta. Fanjunkarsin uudelleenrakentamiseksi on perustettu säätiö kesällä 2002. Fanjunkars säätiö luovutti uudelleen rakennetun Fanjunkarsin torpan hallinnan Siuntion kunnalle 1.1.2023.

Charlotta Lönnqvist

Charlotta Lönnqvist asui Siuntiossa nykyisen kuntakeskuksen alueella Inkoon Degerbystä tulevan Billskogintien, joka vei Sundbyhyn, ja Kuninkaantien pohjoisen linjauksen risteyksessä.

Hänen kotinsa oli Sjundbyn kartanolinnan sotilastorppa, jonka hän oli “perinyt” vanhemmiltaan Jonas ja Maria Lönnqvistiltä. Hänen isänsä oli ollut sodassa Ruotsin armeijassa lipunkantajana, siitä torpalle nimitys Fanjunkars, rekisterinimeltään Bruses. Charlotta oli jäänyt ainoaksi lapseksi, kun hänen veljensä oli kirkonkirjojen mukaan 21 vuotiaana lähtenyt Helsinkiin ja hänestä ei ole sen jälkeen tietoja. Torpparivuokran Charlotta maksoi kartanolle rahalla: hän toimi pitokokkina häissä ja hautajaisissa niin Siuntiossa kuin muissa pitäjissä, myös Nurmijärvellä. Hän oli toimelias ja rohkeakin, hän sai Sievoiset rahat myös sudenpyynnistä.

Hänellä oli suuressa, melkein 100 neliömetrin torpassaan, usein isojen tilojen neitokaisia kotitalousopissa. Hänen puutarhansa oli kauniisti hoidettu ja rehevä. Torppa jäi sodan jälkeen Neuvostoliitolle vuokratulle ns. Porkkalan alueelle. Kun alueet palautettiin vuonna 1956, oli Fanjunkarsin torppa hävinnyt paikoiltaan. Se oli mahdollisesti kuljetettu hirsinä Neuvostoliittoon.

Vuosina 1864-71 Aleksis Kivi asui Charlottan hoivissa Fanjunkarsissa. Nämä vuodet olivat Kiven tuotteliaimmat, silloin hän kirjoitti pääosan tuotantoaan, mm. Seitsemän veljestä kolmeen kertaan. Charlotta huolehti arkipäivän asioista, ruuasta ja vaatteista. Näin Kivi saattoi keskittyä kirjoittamiseen. Fanjunkars oli hänelle turvapaikka. Charlotta Lönnqvist kuoli 76 vuotiaana, paikkakunnalla arvostettuna mamsellina. Hänet on haudattu Siuntion kirkon hautausmaalle vanhempiensa viereen.

Aleksis Kivi Fanjunkarsissa

Kirjailija Aleksis Kiven kotiseuduksi tuli ruotsinkielisen Uudenmaan rannikkopitäjä Siuntio, jossa hän kirjoitti pääosan runoistaan ja näytelmistään sekä romaaninsa Seitsemän veljestä.

Kivi asui vanhimman veljensä Juhani Stenvallin vuokraamalla Purnuksen maatilalla lähellä Siuntion kirkonkylää 1857-1858, Kvarnbyn kartanossa 1860-61 ja jahtivouti Kareliuksen mökissä 1863. Näissä hän kirjoitti runojen ohella Kullervo ja Nummisuutarit -näytelmiensä ensimmäisiä versioita, ja Juhani Stenvallin mukaan joitakin katkelmia Seitsemästä veljeksestä olisi valmistunut jo Purnuksen vuosina. 1850-luvulla Kivi kirjoitti useita runoja ruotsinkielellä, jota hän hyvin osasi. Nummisuutarien ensimmäinen käsikirjoitus olikin nimeltään “Bröllopsdansen på ljungheden”.

Pysyvän kodin Siuntiossa Aleksis Kivi sai vuosina 1864-1871 Charlotta Lönnqvistin (1815-1891) emännöimästä Fanjunkars -nimisestä torpasta. Juoruhaluisten ja ahdasmielisten ihmisten mielestä ei ollut sopivaa, että naimaton mies asui talossa, jossa emännän lisäksi oli taloudenhoidon opissa nuoria tyttöjä – joista papintytär Olga Björkmaniin Kivi oli ihastunut – sekä aina joku palvelijakin. Tätä ajoittain harmia tuottanutta asiantilaa tärkeämpi oli kuitenkin se, että Kivi sai torpassa oman työhuoneen ja työrauhan sekä ruoan ja vaatteet, levätä ja sairastaa eli Kivi sai kodin.