Taiteilijakilpailu Siuntiossa: Muistomerkki Charlotta Lönnqvistin kunniaksi

• 29.11.2024

• AjankohtaistaAsuminen ja ympäristöVapaa-aika ja liikunta

Sjundbyn perinneyhdistys kutsuu taiteilijoita taidekilpailuun löytääkseen parhaan ja hienoimman idean muistomerkille, joka kunnioittaa Charlotta Lönnqvistin muistoa.

Yhdistys haluaa juhlistaa Charlotta Lönnqvistin elämäntyötä veistoksella, joka sijoitetaan lähelle Fanjunkarsia Siuntion keskustaan. Yhdistys toivoo, että muistomerkistä tulisi Siuntion uusi maamerkki. Yhdessä Siuntion kunnan kanssa yhdistys on miettinyt muistomerkille paikkaa lähellä Fanjunkarsin torppaa.

Kilpailu julistetaan avatuksi perjantaina 29.11.2024 ja päättyy 14.3.2025. Kaikki ammattitaiteilijat ja taideopiskelijat voivat osallistua kilpailuun. Kilpailun voittaja saa palkinnoksi 2000 euroa. Tavoitteena on, että voittanut kilpailutyö esitellään yleisölle Charlotan päivänä 12. toukokuuta 2025 ja että valmis muistomerkki olisi pystytetty ja paikoillaan paljastustilaisuutta varten Charlotan päivänä 12. toukokuuta 2027.

Kuka oli Charlotta Lönnqvist?

Charlotta Lönnqvist oli harvinainen ja sitkeä yrittäjänainen 1800-luvun Suomessa. Nykyään hänet tunnetaan ennen kaikkea Aleksis Kiven tukijana ja Fanjunkarsin torpan pitäjänä. Häntä on myös kutsuttu ”Suomen köyhimmäksi mesenaatiksi”. Charlotta Lönnqvist majoitti Aleksis Kiven kotiinsa vuosina 1864–1871. Tänä aikana Kivi kirjoitti tunnetuimman teoksensa Seitsemän veljestä, joka on yksi Suomen kirjallisuuden ensimmäisistä suomenkielisistä romaaneista.

Sjundbyn perinneyhdistys on perustamisestaan vuonna 2013 lähtien nostanut esille Sjundbyn kartanoon liittyviä historiallisia henkilöitä, ja yksi tärkeimmistä heistä on Charlotta Lönnqvist. Nuorena Charlotta Lönnqvist osallistui Adlercreutzin perheen seurapiirielämään Sjundbyn kartanossa. Tänä aikana Sjundbyn omistajana toimi laamanni Carl Henrik Adlercreutz (k. 1832).

Itsenäinen nainen

Charlotta Lönnqvistin perhe oli Sjundbyn kartanon torppareita, ja Charlotta pysyi torpparina koko elämänsä ajan. Isänsä Jonas Lönnqvistin kuoleman jälkeen vuonna 1850 Charlotta otti torpan hoidettavakseen. Vuoteen 1864 asti naimaton nainen oli holhouksen alainen Suomen suuriruhtinaskunnassa, mutta  käräjillä vuonna 1864 todettiin, että Charlotta ei enää tarvinnut miespuolista holhoojaa, koska laki oli muuttunut. Hän oli tuolloin 49-vuotias yrittäjä.

Charlotta oli erikoistunut muun muassa morsiusarkkuihin, häihin, kastetilaisuuksiin, hautajaisiin ja nimipäiväjuhliin. Hänellä oli usein yksi tai kaksi oppityttöä Fanjunkarsissa, mutta myös varakkaiden perheiden tyttäriä asui ja opiskeli hänen luonaan. Charlotta opetti kotitaloustaitoja sekä piti huolta niin lapsista kuin vanhuksista ja otti huomaansa ainakin kaksi “kasvattitytärtä”, Råskogin tilan pehtori “orvon” tyttären Hilda Lindforsin ja Thilda Olinin. Charlotta osallistui myös hyväntekeväisyystapahtumiin ja toimi usein tarjoiluvastaavana.

Siuntiossa Charlottaa tunnetaan myös  sudenmetsästyksestä. Hän käytti sudenkuoppaa ja neuloi jopa ankkojen jaloille sukat, jotta ne kestivät paremmin, ollessaan elävinä syötteinä sudenkuopan pylväällä.